Makuuhuoneen ensimmäinen koitos
Olemme pikkuhiljaa aloittaneet kattojen maalausta ja siinä ei ole kaikki mennyt ihan putkeen ensi yrittämällä. Etukäteen olimme jonkin verran tutustuneet siihen millä maalataan ja mitä pitää tehdä. Olimme todenneet, että vanhaan taloon pitäisi käyttää öljypohjaisia maaleja, jotta pintojen hengittävyys säilyy.
Lähimme sitten ”hyvissä ajoin” juhannusaaton aattona ennen kuutta käymään maalikaupassa tarvikkeita hankkimassa. Maalausvälineiksi lähti telat, pensselit, jatkovarret, silmäsuojat ja tosi hienot Tikkurilan maalauslippikset, jotka saatiin kaupan päälle =) Maalin suhteen olikin sitten hieman haastavampaa, sillä Lohjan paikallisista liikkeistä ei saanut sisälle öljypohjaisia maaleja, joten maaliksi hommasimme sitten hulppeat 18 l Tikkurilan Siroplast 2 -akrylaattimaalia.
Katot ensin pestiin maalipesulla, joka oli ohjeen mukaan laimennettuna varsin vahvaa tavaraa ja lattialle roiskuessa se vaalensi vanhaa maalattua puulattiaa silminnähtävästi. Tässä vaiheessa lattiaa ei tietenkään ollut suojattu, sillä siihen oli tulossa hionta ja uudelleenmaalaus.
Pesun jälkeen katto sai kuivaa rauhassa ennen maalausta, ettei maalin alle jää kosteutta häiritsemään. Katosta maalattiin ensin naulankantarivistöt, sillä kannat näkyivät varsin mustana valkeassa katossa. Makuuhuoneessa pohjamaalattiin myös puretun vaatekaapin kohta katosta, jossa oli näkyvillä vanha keltainen maali. Näiden jälkeen koko katto maalattiin paneelien suuntaisesti ja yhdellä kerroksella saatiin jo varsin peittävä tulos. Maalaus tehtiin pensseleillä lattialta käsin jatkovarsien kera. Ainoastaan reunat kierrettiin pienemmän pensselin ja tikkaiden kanssa, sillä isolla pensselillä reunojen viimeistely olisi ollut hieman hankalaa.
Vaikka tulos olikin varsin hyvä, niin katto oli varsin himmeä johtuen täyshimmeästä maalista. Katto ei tosiaan heijastanut valoa samaan tapaan kuin vanha katto. Aloimme myös miettimään, että olisiko öljypohjainen maali sittenkin ollut oikeasti parempi vaihtoehto hengittävyyden vuoksi, joten emme vielä maalanneet toista kerrosta, ennenkuin olimme saaneet lopullisen päätöksen siitä mitä haluamme.
Maalin vaihto
Pohdiskelujen ja googletuksen jälkeen päädyimme vaihtamaan maalin puolihimmeään Uulan Intoon, joka on täysin muoviton ja siten myös perinteiseen tapaan hengittävä maali. Uulaa ei tosiaan löytynyt Lohjalta, joten pyörähdimme Espoon Bauhausissa sitä hakemassa. Hintaero Siroplastiin oli huomattava: Into 139 €/9l ja Siroplast 49 €/18l.
Kattojen käsittelyn hinta nousi siis varsin roimasti, mutta kyseessä on kuitenkin pitkäikäinen ratkaisu ja toivottavasti päädyimme siihen parempaan vaihtoehtoon. Eiköhän tuolle Sirollekin löydy jotain käyttöä jossain vaiheessa, joten ei sitä sentään tarvitse pois heittää.
Työhuoneen muutos
Työhuoneen kohdalla työtavat olivat jo tutut, mutta maali oli tosiaan vaihtunut Intoon. Into oli hieman paksumpaa Siroon verrattuna, joten maalaustulos ei ollut yhtä tasainen ja vanha pohja jäi paistamaan enemmän läpi. Kolmannelle maalauskerralle ohensimme maalia kevyesti ja katosta tulikin jo omien ja vieraiden sanojen mukaan loistava ja hieno. Omissa sanoissa oli toki mukana hieman ylpeyttä ensimmäisestä valmiista katosta omassa talossa. Työhuoneessa kattolistat jätettiin paikoilleen, joten ne maalattiin pienellä pensselillä tikkaiden avulla muun maalauksen lomassa.
Kylppärin paneelit
Työhuoneen katon kuivumisen välissä ehdittiin myös maalata kylppärin kattopaneelit kahteen kertaan. Siinä huomasi hyvin, että käsittelemättömän puun maalaaminen on paljon helpompaa kuin vanhan maalin päälle työskentely. Tosin maalausta auttoi myös paneeleiden pituus, joka oli vain 1,6 m ja ne sai maalata yksitellen. Tämä mahdollisti viimeistelyn yhdellä vedolla, jolloin epätasaisuuksia ei jäänyt. Paneeleiksi hankimme Puukeskuksesta helmipaneelia, joka vastaa muun asunnon kattopaneelia sillä erotuksella että kylppärin helmipaneeli on peri senttiä muun talon paneelia kapeampaa ja luonnollisesti myös ohuempaa. Kapeampi paneeli tosin sopii pienempään tilaan tosi hyvin.
Makuuhuoneen uusintaerä
Ja takaisin makuuhuoneeseen. Päätimme yrittää poistaa makkarin katosta lateksimaalin, jotta saisimme katon hengittävyyden takaisin. Sivelin puolet katosta maalinpoistoaineella ja annoin sen vaikuttaa ennen pois raaputtamista. Onneksi maalinpoistoaine oli sentään hyytelömäistä, sillä sen sively kattoon paneeli kerrallaan oli varsin tuskaista, lämmintä ja ainehöyryissä tehtävää hommaa, eikä siihen tosiaan olisi enää kaivattu löysää litkua, joka ei pysy missään.
Käsittelyn ja odotuksen jälkeen kiipesin taas katonrajaan takaisin maalia rapsuttelemaan. Yllätykseksi maalia irtosi vain n. 5% siltä alueelta minne maalinpoistoainetta oli laitettu. Eli puolen katon käsittely meni aivan turhaan, sillä kerros oli auttamatta liian ohut. Tästä viisastuneena käsittelin uudestaan yhden ainokaisen paneelin omasta mielestäni reilulla määrällä ainetta, mutta siinäkin onnistuin vain n. 10% tarkkuudella. Ainetta saisi siis laittaa ilmeisesti millin paksuisen kerroksen, jotta se vaikuttaisi. Sellaisella käsittelyllä sitä menisikin kattoon litrakaupalla ja se maksaisi enemmän kuin useamman huoneen maalit ja työtä olisi älytön määrä.
Päätimme siis jättää maalinpoiston sikseen ja pesimme katon jälleen maalipesulla ja toivomme ettei kattoon jäänyt enää suuria jäämiä poistoaineesta. Pestessä erottui selvästi missä on poistoainetta ja missä ei. Toivomme että maali ei huomaa sitä yhtä selkeästi.
Makuuhuoneen katto on siis työllistänyt ennen lopullista maaliaan meitä enemmän kuin työhuone alusta loppuun, mutta jostainhan sitä on aloitettava ja johonkin ne virheet on tehtävä. Toivottavasti kattojen osalta virhesaldo on jo täysi.
Loppusanat
Jatkamme seuraavaksi maalien kanssa harjoittelua makkarin ja olohuoneen katon kanssa. Valmiit katot tulevat sen jälkeen ihasteltavaksi. Yritämme jatkossa suunnitella vielä tarkemmin ennen tekemistä ja hankintoja, mutta saa nähdä miten käy…
One Response to Maalauksen hyviä ja huonoja hetkiä