Lattian lähtötilanne: muovimatto.
Muovimatto rullattuna, lastulevy lattiassa.
Lattialankut esillä =)
Lattialankkujen alla tuoreen näköinen villa.
Betonin pinta seinän vieressä.
Makkarista otettiin lattiasta hieman kerroksia pois ja pääsimme nyt lankkulattiaan saakka.
Päällimmäisenä kerroksena oli karvapohjainen muovimatto ja sen alla lastulevy. Muovimatto lähti varsin helposti irti reunoja lukuunottamatta, jotka oli luonnollisesti liimattu lastulevyyn paikallaanpitämisen vuoksi. Lastulevyt oli taas naulattu huolellisesti 10-15 cm välein, joka teki irroituksesta hieman työlästä. Onneksi oli kuitenkin käytetty pienikantaisia nauloja, jolloin suurin osa nauloista jäi lautalattiaan kiinni, kun levyä alkoi vääntämään irti. Yhtä lukuunottamatta levyt saatiin ehjänä irti, mikä oli varsin hyvä saavutus, kun levyjen pituus oli kuitenkin 2,7 m.
Lastulevyt menevät uusiokäyttöön, ensimmäinen menee jo piakkoin kylppärin ja rappusten väliin, mutta muovimatoille ei ole mitään järjellistä käyttöä, joten ne päätyvät kaatopaikalle. Jonkun huoneen muovimaton voi kuitenkin säilyttää esimerkiksi pentulaatikon pohjaa varten.
Parista kohtaa nostimme vielä lankkuja ylös nähdäksemme mitä niiden alla on. Onneksemme sieltä paljastui ihan terveen näköistä villaa, joten se ei aiheuttanut mitään sen toimenpiteitä eristeiden vaihdon suhteen. Parastahan olisi ollut, jos siellä olisi ollut joku hengittävä puukuitueriste, mutta jos tuo villa on säilynyt tuossa kunnossa vuosikymmeniä, niin se on myös hyvä merkki.
Toisen lankun nostimme ihan seinän vierestä, jotta näimme missä hirret lepäävät. Talohan on rakennettu betonianturan päälle, joten betonin ja hirren liitospinta oli hyvä tarkistaa. Betonin päällä on ilmeisesti bitumilevy ja alimmainen hirsi on vielä alaosasta saanut jonkun bitumikäsittelyn, jotta kosteus ei nouse siihen betonin kautta. Hirsi oli täysin terveen oloinen, joten ratkaisu vaikutti toimivalta. Alimmassa hirren kolossa on eristeenä lasivillaa, joka on hieman tummunut, joten vaihdamme sen pellavariveeseen, joka ei ole niin altis kosteudelle kuin lasivilla.
Lattiassa on muutamia varsin suuria 5-10 mm rakoja, joiden kohdalla pitänee tehdä hieman tilkitsemistä. Pienemmän raot kuuluvat vanhaan lattiaan, mutta toivottavaa olisi että sinne ei sentään varvas mahtuisi. Luultavasti peitämme niitä ohuilla puusuikaleilla, jonka jälkeen lattia hiotaan ja maalataan. Lattia jää siis siis puupinnalle ja jalkalistat pitänee vaihtaa hieman suurempiin, jotta saamme seinien vierestä aukot umpeen, kun lattialla ei ole enää seinästä seinään menevää lastulevyä.
Tulisijat ja hormit tarkistettu käyttökuntoon.
Ehdimme saada ennen kesälomia paikallisen nuohoojan käymään tulisijat ja hormit läpi. Saimme talon myyjältä suosituksen paikallisesta nuohoojasta ja meillä kävi sitten Siuntion Nuohousliikkeestä Tage Ekström, joka on kymmenen vuotta käynyt tekemässä nuohoushommia tässä talossa. Sain samalla mukavasti historiatietoa miten mitäkin on käytetty ja mitä pitää ottaa huomioon.
Kymmeneen vuoteen talossa ei ole käytetty muita tulisijoja kuin keittiön hellaa, mutta se onkin ollut sitten aamusta iltaan käytössä. Tosin viimeisten muutaman vuoden ajan sekin on ollut vain harvoin käytössä, koska talossa ei ole asuttu vakituisesti.
Talon pohjoispäädyn hormeista ilmanvaihtohormi ja kodinhoitohuoneen hormi olivat hyvin auki, mutta se ei auta meidän lämmitysten suhteen, sillä kodinhoitohuoneeseen ei ole tarkoitus laittaa tulisijaa. Makuuhuoneen ja olohuoneen kanavat yhdistyvät samaan hormiin ja siellä olikin sitten ”pieni” tukos – naakan pesä :-O Pesä oli parin metrin syvyydessä ja se lähti hakkaamalla menemään alaspäin, kunnes se jäi jumiin pari metriä alemmas ja kiilautui sinne irtotiilen kanssa. Pesän poistoa varten sovittiin uusi aika lomien jälkeen ja Tage tulee sitten jatkamaan sen osalta ja voi olla että hormi pitää piikata yläkerrasta auki, jotta pesän saa pois. Huhhuh.
Keittiön leivinuuni ja hella.
Eteläpäädyn hormeissa myös ilmanvaihtohormi ja hellan hormi olivat hyvin auki. Leivinuuni ja työhuoneen uuni menevät samaan hormiin ja siellä oli myös naakan pesä tukkeena. Se tulikin yllättäen varsin helposti alas ja muutamien kauhomisten ja rassailujen jälkeen hormista saatiin kaksi ämpärillistä risuja ja muuta tauhkaa pihalle. Operaation jälkeen uunin veto muuttui huomattavasti, joten oli hyvä, ettei lähdetty kokeilemaan uunin lämmittämistä ennen nuohoojan käyntiä.
Sain myös opastuksen hellan tuplapeltien käytöstä. Mikäli haluaa lämmittää hellan uunia, niin silloin oikea pelti kiinni ja vasen auki ja vastaavasti toisinpäin. Tosin kaikkein helpoimmalla pääsee, kun pitää kummankin pellin auki, niin veto on hiukan parempi. Hella on tosiaan hieman haastava saada vetämään hyvin, sillä siinä on useita pitkiä vaakasuuntaisia kanavia. Voi siis olla, että joskus hamassa tulevaisuudessa tilalle voi tulla suoremmilla kanavilla varustettu hella.
Eteläpäädyn tulisijoille on siis annettu lämmityslupa. Työhuoneen uunin eteen pitää tosin laittaa ensin suojapelti ennenkuin sitä saa käyttää, mutta toistaiseksi meille piisaa leivinuuni ja hella. Ensimmäiset kerrat kannattaa lämmittää vain kevyesti, että ajan mittaan kostuneet tiilit kuivuvat, eivätkä reagoi liian voimakkaasti.
Piippujen katon päällä näkyvältä osuudelta tiilit ovat enää varsin heikosti kiinni, joten saimme suosittelun, että piiput kannaisi purkaa siihen asti, kunnes tukeva hormi tulee vastaan ja muurata uudestaan. Tällainen toimenpide on siis edessä ja samalla uusitaan piippujen pellitykset, laitetaan piipuille hatut ja lintuverkot. Muuten hormit olivat kunnossa, eikä niitä tarvitse lähteä putkittamaan tai pinnoittamaan.
Nyt vaan odottamaan hieman kuivempaa keliä ensimmäisille testeille, sillä tällä sateella ei tule muuta kuin savut sisälle.